Eilen isäntä hautasi Likka-äiskän Bertta-mummun pihalle edesmenneiden dalmisten Pinjan
ja Donin hautojen viereen. Minä pääsin sitten illalla viemään sinne kukkia ja kynttilöitä.

Vietin vielä pienen hiljaisen hetken yksikseni äiskän haudalla.

Hieman pyrki itkettämään, mutta sitten muistin, että...

...että siellähän on vain Likka-äiskän maallinen maja, ja äiskä itse on jossain tuolla ylhäällä.
Mieleeni muistuivat Miro-pojan sanat, kun hän oli lohdutellut itkevää mummuaan:
"Nyt on taivaassa hyvä vahtikoira."