Repe on ollut hieman outo viime päivänä. Se on kiivennyt tuonne ikkunalaudalla ja tuijottelee vain kaukaisuuteen.

Päätin viedä sen taas rekiajelulle, kun oli niin hieno aurinkoinen päivä, mutta se karkasi äkkiarvaanatta tuonne lintujen ruokintakatoksen katolle istumaan.

Ei se ollut kuulevinaankaan, kun houkuttelin sitä alas, joten pakkohan se oli jättää sinne rauhoittumaan.

Eipä ollut reki kauvaa tyhjänä.

"Hei äiskä, en kai minä nyt sinua ala vetämään. Hyppäähän pois!" "Vetäisit nyt edes pikkuisen!"

Tiedän, että jos nyt alan vetämään, niin äiskähän on aina tahtomassa minulta kyyliä, joten täytyy vähän taktikoida.

"Ei liiku mihinkään vaikka kuinka yritän. Kyllä sinä olet minulle liian painava kyyditettävä!"