Eilen ajoimme autolla tällaiseen jo ennestään tuttuun paikkaan, mihin meiltä on vain toistakymmentä kilometriä matkaa.
Löysimme onneksi täältä oikean nuotiopaikankin.
Onkohan noilla isännällä ja emännällä makkaraa mukana?
Kyllä näytti onneksi olevan.
Isännän sormetkin tuoksuivat nyt oikein hyvälle.
Maisemia ihmetellessämme makkarat paistuivat.
Taitaa isäntä ensin jäähdytellä meille.
Me saatiinkin paistumatonta ihanaa makkaraa palat.
Sitten loikoilimme vaan matolla aurinkoa paistatellen ja aaltojen liplatusta kuunnellen.
Eetu kyllä huomautti, että nythän on vahva sumu ja meri vielä jäässä. Kehoitin häntä kuitenkin käyttämään hieman mielikuvitusta.
Kommentit