Eip%C3%A4%20p%C3%B6ll%C3%B6mp%C3%A4%C3%A

Tänään ajelimme jo aamusta tällaiselle paikalle, jossa pääsimme sitten jaloittelemaan. Eetulla oli heti melkoinen kiire.

Eip%C3%A4%20p%C3%B6ll%C3%B6mp%C3%A4%C3%A

Kyllä tämä taisi joku lintupaikka olla tuollaisesta isosta kyltistä päätellen.

Eip%C3%A4%20p%C3%B6ll%C3%B6mp%C3%A4%C3%A

Eetu alkoi tutkia kuvasta, mitä lintuja täällä saattaisi olla. Minä huonompi näköisenä tutkin jälkiä.

Eip%C3%A4%20p%C3%B6ll%C3%B6mp%C3%A4%C3%A

Ilmoitin Eetulle, että tunsin täällä jotain tosi herkullisia tuoksuja.Eip%C3%A4%20p%C3%B6ll%C3%B6mp%C3%A4%C3%A

Eetuakin alkoi havaintoni kiinnostaa.

Eip%C3%A4%20p%C3%B6ll%C3%B6mp%C3%A4%C3%A

Täältä jostain ne tuoksujäljet tulivat.

Eip%C3%A4%20p%C3%B6ll%C3%B6mp%C3%A4%C3%A

Isäntä tuli psäyttämään meidät, kun siellä olikin makkarantuoksuinen hiemaan vielä savuava nuotio.

Eip%C3%A4%20p%C3%B6ll%C3%B6mp%C3%A4%C3%A

Onneksi emme polttaneet vahingoissa kirsujamme siinä.

Eip%C3%A4%20p%C3%B6ll%C3%B6mp%C3%A4%C3%A

Valitettavasti meillä ei ollut tällä kertaa makkaraa mukana paistettavaksi. Eetu sen sijaan huomasi yläpuolellamme puussa jotain hyvin mielenkiintoista.

Eip%C3%A4%20p%C3%B6ll%C3%B6mp%C3%A4%C3%A

Siellä istui komea lapinpöllö seuraamassa puuhiamme. Ehkä olikin parempi, ettei ollut niitä makkaroita, kun se ois ehkä tullut osingoille.