Eilen kävimme seuraamassa, kun isäntä nosti Runnin Kylpylällä suomenliput salkoihin.

"Hei, eikö nyt pitäis laulaa se lippulaulu?"

"Siniristi lippumme....". Likka-äiskää ei tarvinnut kahdesti kehoittaa.

Kohta isäntä oli saanut nostettua kaikki liput ja ne liehuivat juhlavasti sinistä taivasta vasten äiskän yhä jatkaessa harrasta lauluaan.

Sitten illalla menimme isännän mukaan, kun hänen tehtävänään oli vielä sytyttää rakentamansa juhannuskokko. Hieman ihmettelin, että mitä lientä tuo isäntä oikein tuonne risujen sekaan ensin viskeli, mutta kaitpa se kuuluu noihin juhannustaikoihin.

Hyvinhän se sytty, ja isännällä tuli kiire meidän luokse.

Kokko näytti aluksi aivan isolta laulavalta koiralta. Vai olikohan se vain minun mielikuvitukseni luoma harhakuva.

Kun tuli alkoi hieman hiipua, huomasin, että olihan sinne tullut muitakin kokon ihailijoita.