Kutsuin Pinja-systerin, Pellen ja Veera-irliksen tänään kesäkauden päättäjäisiin.

Päätin aloittaa syyslaululla, johon toivoin muidenkin yhtyvän:"Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.

Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.

Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."

"No eiköhän siinä ollut näin yhdeksi kertaa. Lähdetäänkö nyt muihin puuhiin?"