Onneksi frisbee tuli mukaan, jotta saimme huolehdittua matkalla myös jokapäiväisestä liikunnasta.

Likka-äiskäkin oli ainakin alkuun innolla mukana.

Pihamaan lehmät seurasivat mielenkiinnolla temppujani. Eivät varmaankaan olleet ennen nähneet moista.

Välillä minusta ainain tuntui, että ne suorastaan hurrasivat yhteen ääneen, kun nappasin frisbeen ilmasta ja kannoin sen heittäjälle.

Mahtavaa saada noin innokasta ja ehkä asiantuntevaakin yleisöä.

Sitten huomasimme riemuksemme, että pihatakkaan oli sytytetty tuli. Se tiesi aivan varmasti jotain hyvää syötävää.

Näiden miesten paikalle saapuminen varmisti vielä oletukseni. Tuskinpa he tuossa kovin kauvaa istuvat ilman makkaraa tai grillipihvejä.

Liikunnan ja ruokailun päätteeksi, minulle tarjoutui vielä musiikkinautinto, kun taiteilija Ingman soitti vielä kauniita omia sävellyksiään.

Nyt alkoi kivasti ramaisemaan, ja saatoin vetäytyä pikapuolin yläkertaan nukkumaan, sillä tiesin, että seuraavana päivänä olisi edessä pitkä kotimatka.