Täältä meidän lenkkipelloltakin ovat lumet tyystin häipyneet.
Tassut täällä kastuu väkisinkin.
Eetu on kovin ihastunut noihin vesilätäköihin ja käy jokaisessa pulikoimassa, mutta minä kierrän ne mieluummin.
Siitä huolimatta olemme molemmat yhtä märkiä.
Illan pimetessä saa katsella tarkkaan, ennen kuin erottaa, missä Eetu liikkuu.
Onneksi siinä on kuitenkin niin paljon valkoista, ja kyllähän se pitää itsekin huolta, ettei joudu minusta kovin etäälle.
Joestakin näyttävät jäät häipyneen.
Eipä täällä laiturilla voi nyt maisemia tai kuutamoakaan ihailla, kun näkyvyys on aika nollassa.
Saapa nähdä, että säilyykö tämä seuraaviin pakkasiin. Mitä arveletta?
Onneksi me varastoimme tänne pihalle tämän kasallisen lunta muistoksi menneestä talvesta.
Saapa nähdä, että säilyykö tämä seuraaviin pakkasiin. Mitä arveletta?
Kommentit