Ehdimme eilen Pöllän rantaan juuri sopivasti auringonlaskun aikaan, ja Eetulla oli kiire kurkistamaan kivikon päältä merelle.
Sitten se tuli hakemaan minuakin sinne.
Kiipesimme hieman loivemmalle kivelle, josta oli myös hienot näkymät.
Sitten isäntä taisi kutsua meitä.
Isäntä auttoi minutkin vierelleen tällaiselle paremmalle tähystelypaikalle.
Hän piti myös hieman huolta, etten putoa sieltä.
Sinne se aurinko vähitellen painui ja värit olivat todella upeat.
Sitten näkyi enää vain pieni kajastus.
Samahan se oli sitten jo lähteä täältä, ennen kuin kokonaan pimenee.
Isäntä nosti minut syliinsä, jotta en kompuroi pimeässä.
Siitä vaan harpottiin sitten kivien yli.
On se vaan kiva päästä välillä tällaisella turvallisella kyydillä. Nämä on niitä vanhuksen etuoikeuksia.
Kommentit