Tämä tapahtui siis vuosia sitten, kun olin vajaan vuoden ikäinen.
Eräänä päivänä kun makailin yksikseni pihamaalla ja mietiskelin syntyjä
syviä, kuului ruohikosta hentoa vikinää ja siellä liikahti jokin.
Ei tuo kyllä ollut mikään aivan tavallinen pörriäinen. Niitä oli kehoitettu
varomaan.
Menin katsomaan sitä hieman tarkempaa.
Olipa se aika erikoisen näköinen pitkine kuonoineen.
Tunsin itseni aivan jättiläiseksi sen rinnalla.
Yritin kysellä, kuka se oli ja mistä se siihen oli tupsahtanut. Se vain vikisi
jotain hyvin hiljaa.
Yritin kuunnella tarkempaa, mutta se kait puhui aivan eri kieltä, kun en
sittenkään saanut siitä mitään selvää.
Silloin juuri huusivat minua syömään.
"Voisit odottaa minua täällä. Tulen kohta takaisin."Sanoin sille, mutten
kyllä tiennyt ymmärsikö se minua.
Mutta sepä viipelsikin perässäni porraspäähän.
"Hei, minne sinä nyt katosit?"
"Jaa siellähän sinä oletkin. Et varmaankaan pääse noita portaita ylös.
Etkä muutenkaan voi tulla sisälle, mutta nähdään taas."
Heti kun sain syötyä riensin katsomaan, oliko tuo pieni ystäväni jaksanut
odottaa minua.
"Hei, oletko vielä siellä jossain?" Yritin haistella tarkkaan, mutta kait se oli jo lähtenyt omille teillensä.
Kun käännyin, astuin melkein sen päälle. "Voi anteeksi! En yhtään
huomannut sinua!"
"Eihän sinuun vaan sattunut? Tämä porraspää on sinulle aivan liian vaarallinen paikka."
Onneksi emäntäkin huomasi sitten sen ja nosti kädelleen.
Katselin sitä vielä siinä hyvin tarkkaan ja mietin, miksihän se oli tullut
tänne juuri minun luokseni. Eiköhän sillä ollut samankokoisia ystäviä.
Emäntä vei sen sitten vähän kauemmas turvallisempaan paikkaan, eikä
sitä ole nyt vähään aikaan näkynyt. Ehkäpä se joskus taas tulee minua
tervehtimään.
Kommentit