Nyt sitten pääsimme uudestaan siihen paikkaan, missä isäntä ottelee niiden puiden kanssa.

Jälleen hän päihitti puun toisensa jälkeen ja sai ne kumoon ja kappaleiksi.

Parempi meidän varmaanki olla välillä ainakin turvaetäisyydellä, jotta emme jää kaatuvien puiden alle.

Onneksi sain kuitenkin auttaa isäntää noiden päihitettyhen puiden kokoamisessa ja pinoamisessa.

Ja tietysti sielläkin oli parasta nuo eväs tauot.

Likka-äiskä jäi sitten mielellään ruokalevolle autoon.

Isäntä päätti antaa minulle hieman siedätyshoitoa moottorisahan pärinään, kun käyn sille aina hieman kuumana.

Ensin sain kuulosuojaimet korviini.

Hyvin hiljaistahan täällä on.

No nyt se taitaa taas käynnistyä.

HUIIII!