Eilen oli sunnuntai ja sopiva päivä käydä lähimetsässä puolukassa. Niin tai olihan tänne kuitenkin muutaman kilometrin ajomatka.
Emäntäkin uskaltautui uuden silmäleikkauksensa jälkeen käveleskelemään maastoon. Minä vahdin, että hän osaa tulla perässämme oikeaan suuntaan.
Ilmeisesti tästä tuli leiripaikkamme, kun isäntä jätti tähän sankonsa ja takkinsa, otti vain poimimisastian mukaansa.
Me siirryimme vahtimaan emäntää, joka sanoi toimivansa täällä vain karhunvahtina ja -pelättinä, kun pitää vielä vältellä kumartelua ja nostelua.
Kun Eetu kuuli puhuttavan karhuista, se kiipeili aina välillä korkeille paikoille tähystelemään ja olikin näkevinään mörköjä joka puolella.
Lopulta isäntäkin malttoi hieman huoahtaa ja ihailla maisemia.
Me käytimme sen ajan hyväksemme ja torkahdimme sammalmättäällä.
Sanko alkoi pikkuhiljaa täyttymään puhtaista poimittaessa peratuista, kauniin punaisista marjoista.
Seurasimme isäntää ja marjasaalista arvokkaasti jonossa lopulta autolle.
Kommentit