Tänä aamuna isäntä oli ennättänyt jo ennen meitä kalenterinluukulle, ja löytänyt sieltä jotain tosi tuoksuvaa.
Voi ihme, miten tuollainen möhkäle oli sopinut 22. luukkuun!...mutta näin lähellä Jouluahan kaikki on mahdollista.
Ainakin isännän sormet maistuivat oikein hyvälle. Tuo lihakimpale oli kyllä aivan liian kuuma, ja liian isokin näin aamupalaksi.
Ehkä sille keksittäis vielä Joulun aikana jotain käyttöä.
Parempi kuitenki jäädä vahtimaan sitä, jottei Likka-äiskä ahneuksissaan menisi sitä maistelemaan.
Sainpa äiskän sitten hieman rauhoittumaan, kun ehdotin ajan kuluksi, että viettäisimme pienen hiljaisen hetken tuon lihakimpaleen luovuttajan muistolle, sillä kait se oli jostain eläimestä peräisin...vai oliko sekin sellainen lihakaupan keinotekoinen viljelmä???
Kommentit