Tänään pääsimme jälleen metsälenkille sinne isännän mönkijällä tekemälle polulle.
Olihan siellä osaksi hankikantokin ja pääsin minä osan matkaa sylikyydissäkin, jotta en rasittuisi liikaa.
Määränpäänämme oli ystäviemme metsämökki, ja siellä oleva lintujen ruokintapaikka, jonne veimme hieman tinteille syötävää.
Isäntä kävi tarkistamassa, joko viirupöllö oli tullut pesäpöntölleen, mutta eipä sitä näkynyt.
Eetu kyseli isännältä, että olimmeko me tosiaankin aivan Hunningolla.
Ei se kuulemma mitään haittaa, jos olemme hetken hunningolla, kun jättää sitten linnut rauhaan.
Hienoahan täällä oli käveleskellä ja kuunnella luonnon ääniä.
Sitten tuli loppupuolella vastaan taas mönkijäpolku. Eetusta oli kiva kyllä kiipeillä välillä tienvarsipenkoillakin.
Kommentit