Eipä sattuneet makkarat nyt mukaan, joten tyydyimme vain muihin eväisiin. Suuntasimme tähän Eetullekin jo ennestään tuttuun käyntikohteeseen.
Maisemat tosin näyttivät täällä aivan erilaisilta kuin silloin talvella.
Vesi virtasi kosken yläjuoksulla melkoisella kohinalla, kun menimme sillan yli.
Jatkoimme matkaa eräälle näköalatasanteelle.
Hui, kun olimme korkealla!
Lähdimme laskeutumaan alas niitä satoja askelmia.
Nyt riitti putouksessakin vettä.
Siitä kuului korvia huumaava kohina.
Tosi jännää oli istuskella täällä alapuolella olevassa saaressa ja kuunnella ja katsella kuohuja.
Melkoista tasapainoilua vaati tuon liukkaan pyöreän sillan ylitys, mutta muuta konstia ei ollut päästä sieltä kuivin jaloin pois.
Odoteltiin vielä, kun emäntä ja isäntä juoksentelivat kuvia räpsimässä.
Sitten kiivettiin ne lukemattomat porrasaskelmat takaisin ylös.
Meidän iäkkäämpien piti välillä hieman huoahtaa, mutta Eetu olis kyllä jatkanut vauhdilla ylös asti.
Lopulta olimme takaisin samalla sillalla, josta lähdimme ja sitten autolla sekä kotia kohden.
Kommentit