Vipsu arvasi aivan oikein, että siellä isännän varmalla ahvenpaikallahan ne onkijat olivat.
Seurasimme täältä ylhäältä, kuinka he nykivät kaloja kuiville tuon tuosta.
Sitten Tomin ja Miikan isäkään ei malttanut pysyä sieltä pois.
Koska onkeja ei riittänyt hänelle asti, hän pyydysti kaloja käsin.
Likka-äiskä ja Pinja-systeri nuoleskelivat suupielijään haaveillessaan tulevista kalaherkuista, tai ehkä heille olisivat nuo kalat kelvanneet kypsentämättöminäkin. Minä taas yritin miettiä aivan muita asioita, kun nuo kalaraukat hieman pakkaavat säälittämään.
Onneksi lahnojen suhteen vieraatkin näyttivät tietävän, mitä pitää tehdä. Ne päästetään tietysti takaisin jokeen.
Ehdimme ottaa sillalla pienet nokosetkin, ennen kuin saivat onkimisesta tarpeekseen.
Kommentit