Tänään ajelimme tuonne muutaman kilometrin päässä olevalle Kirkkokukkulalle laavuretkelle. Isäntä sytytti siellä tulen nuotioon.
Me vahdimme siinä sitten sen syttymistä.
Emäntäkin tuli kanssamme tulta tuijottamaan.
Kivahan sitä oli katsella.
Onneksi isäntä oli varannut makkarapaketin mukaan.
Pian tuli herkullinen tuoksu tuolta ritilältä tulen päältä.
Vesi siinä herahti kielelle, ja onneksi korissa oli hieman muutakin evästä.
Nyt ne taisivat olla sopivasti paistuneita.
Heti saatiin pienet maistiaiset.
Sitten tuli vielä hieman lisääkin.
Isännälle ja emännälle oli vielä kahvit, mutta me tyydyimme vesihörppyihin.
Lähtiessä kurkistimme emännän kanssa läheiselle kodalle, jossa voimme retkeillä sitten huonommilla keleillä tulevaisuudessa.
Kommentit