Ettepä arvanneet! Vaikka en minäkään kyllä olis uskonut, että iso etana kuljettelee selässään karvojani. Minnehän se niitä oikein vie?

Eilen kuulimme Likka-äiskän kanssa tuolla takapihalla pientä piipitystä, ja ihmettelimme, mistä se oikein kuuluu.

"Se kuuluu selvästi jostain tuolta ylhäältä."

"Voi katso äiskä!" "Mitä, missä?"

Joku pieni pää kurkisteli aivan selvästi kirjosieppojen pesäpöntöstä.

"No nyt minäkin näen sen! Ompa se pieni ja suloinen!"

Ei se kyllä näytä vielä ollenkaan kirjosiepolta., ja on hyvin hämmästyneen näköinen.

"Se katselee varmaanki meitä, ja ihmettelee, keitä me olemme." "Oi voi, en pysty katselemaan sitä, sillä nyt iski melkoinen vauvakuume."