Empä ole tainnut muistaa kertoakkaan, että rakensimme isännän kanssa tästä kanojen esipihastakin tosi turvallisen.

Tässä on nyt parimetriset seinät sekä...

...ovi ja verkkokatto, josta puuttuu enää pikkuinen läntti.

Tästä portista ei kyllä kukaan ylimääräinen mene sisälle, kun me vahdimme, ja...

...kanalan oven päällä on vielä kaksi vanhaa pöllöä lisävahteina.

Sitten on vielä tuo vartiolinna tuomassa tähän lisää uskottavuutta.

Tunnen itseni tosi tärkeäksi astellessani näissä maisemissa.

Likka-äiskän mielestä taas on kuulemma parasta tässä, että tämä klapilinnamme on tehty meidän kanssamme aivan sävysävyyn, mikä korostaa ulkonäköämme ja tänne kuulumistamme.

Eipä ne puuhommat tuohon loppuneetkaan, vaan isännällä on selvästi jotain taas mielessä.

Tuo klapikasa siirretään ilmeisesti hieman reunemmaksi tuosta pihan keskeltä.

Heh...isäntä joutuu kiertämään ympyrää, kun istun tässä keskellä vahtimassa.

Alkaa olla jo vaikeuksia nähdä, mitä se isäntä tekee tuolla toisella puolella.

Nyt  pitää minunkin hieman kierrellä ympyrää, jotta näen työn edistymisen.

Iltaan mennessä tästä olikin kehkeytynyt melkoinen klapimaja, mutta vielä oli puita jäljellä.

Aamulla sitten jatkettiin.

Katsokaa nyt, kuinka hieno klapilinna tästä lopulta tuli!

Tämä emännän kasvimaa on toistaiseksi vielä tosi hyvä onkimatopaikka.

Eivät edes nuo meidän "puutarhakalat" jaksaneet niitä kaikkia syödä, vaan jäljelle jäi vielä tällainen kourallinen.

Ovat muuten tänä keväänä erikoisen isoja mötkäleitä.

Taisi se isäntäkin muutaman niistä nielaista,...tai no ainakin luulen niin. Minä kyllä mieluummin tyydyn koiranmakkaraan.

Ylijäämät tarjoiltiin sitten kanoille.

Hertta sieppasi ensimmäisen, ja koko lauma juoksi melkoista vauhtia sen perässä ympäri häkkiä.

Sinne häipyivät loputkin mikä kenenkin suuhun. Aivan hupaisaa oli seurata moista näytelmää.

Kanat toivoivat vielä lisääkin tällaisia herkkuja, mutta pitihän niitä toki jättää osa kasvimaata möyhertämään.

Eipä ollutkaan isäntä tällä kertaa menossa katiskalle vaan ongen ja matopurkin kanssa Sympaatille.

Me äiskän kanssa tahdoimme tietysti mukaan.

Tosi mahtavaa istuskella taas täällä vesillä.

Hieman kyllä hassua, että ongimme nyt aivan mustaherukkapensaan viereltä, kun tulvavesi on vielä niin korkealla.

Tulihan sieltä kala.

Yksi lahna ystävistähäni se oli, ja yhteisestä sopimuksesta tietysti se laskettiin takaisin jokeen.

"Hehheh, siinä meni taas yksi makoinen paisti ohi suun."

Tuo äiskä mokoma ei sitten ymmärrä näitä meidän kalamiesten hommia. Eihän se saalis toki tärkeintä tässä ole.

Toki lomallakin täytyy jotain töitä tehdä. Kiertoajelulta palattuamme jatkoimme tuota kesken jäänyttä puu-urakkaa.

Minä autoin palastelemalla näitä pienempiä puita.

Onneksi eilen oli niin hieno päivä, että pääsimme taas jatkamaan, ja Likka-äiskäkin tuli avuksi.

Taidetaampa olla jo loppusuoralla.

Melkoinen kasa niistä tosiaan tulikin.

Nythän minulla on puuvuori tähystyspaikkana, kun lumivuoret ovat häipyneet.

Ajatelkaapa, että vielä maanantaina oli lunta näin paljon jäljellä, mutta nyt se on haihtunut höyrynä ilmaan.

Voihan sentään, minne tuo isäntä on oikein menossa. Nyt tuli kiire! Arvaatteko minne?