Pääsimme kurkistamaan tuonne muutaman kilometrin päässä olevalle Olkijoen uimarannan parkkipaikalle, mutta kehno keli siellä oli. Merivesi oli lähipäivinä noussut tänne saakka.

Nyt vesi oli laskenut, ja jokapuolella oli vain tällaista terävää säröistä jäätä, jonka päällä ei voinut kävellä loukkaamatta jalkojaan.

Niinpä suuntasimme uimarannalle, jos siellä vaikka olis kaikki paremmin.

Eipä täälläkään kovin houkuttelevalta näyttänyt. Tuskin tuollakaan vois ehjin varpain juoksennella.

Eiköhän käännytä takaisin!

Näytti isäntäkin olevan samaa mieltä, että turha täällä oli pitempään ulkoilla ja kuljeskella.

Mihinkähän se emäntä katosi?

Jäljitimme sen tänne ja tuolta sisältä kuuluu sen ääni, kun käskee meidän odotella täällä ulkopuolella, kun sisälle on koirilta pääsy kielletty.

On tämä kyllä väärin, kun uimarannalle emme saa tarpeitamme tehdä ja käymäläänkin on pääsy kielletty, Ei kait se auta, kuin istua tässä jalat ristissä, ja odotella autoon ja kotimatkalle pääsyä. Omalla pihalla meillä sitten löytyy jostain ne sallitut paikat.