Nyt menimme iltalenkille sellaiselle alueelle, joka yleensä on meren peitossa.

Kävelimme siis oikeasti merenpohjaa.

Täältä lähti sitten tällaisia ohuita hiekkakannaksia.

Kait tämä oli jonkinlainen maasilta mantereitten välissä.

Jälleen tulimme hieman leveämmälle osuudelle.

Eiköhän me täältä vielä rannikolle osata.

Onneksi nuo auringonsäteet hieman valaisivat tuolta pilvien raoista.

Aivanhan täällä oli satumaisen epätodellinen tunnelma.

Parempi oli kuitenkin kiirehtiä joutuin oikealle maa-alueelle, ennen kuin merivesi keksii nousta taas normaaliin korkeuteensa.