Jälleen tuli sopiva keli lähteä merenjäälle iltalenkille auringonlaskun aikoihin.

Isäntä kuvasi innoissaan kauniita auringonlaskun värejä.

Samaa taisi emäntäkin tehdä, vaikka taisimmehan mekin toki olla osaksi hänen kameransa kohteena.

Kävimmekin hieman pitemmällä lenkillä.

Nyt taisivat isäntä ja emäntä jo kääntyä rantaa kohti.

Eiköhan mekin jo mennä.

Eetulla riitti taas vauhtia.

Pian se vilahti ohitseni.

Samassa Eetu kutsui minua katsomaan, mikä kumma otus tuolla rantapuussa istui.

Lapinpöllöhän siellä myös ihaili auringonlaskua.

Nyt se huomasi meidät.

Samassa se lehahti lentoon.

Onneksi lintu päätti lentää toiseen suuntaan. Olimme sen mielestä kait sille aivan liian isoja saaliita.