Eilen eli vuoden 2018 viimeisenä päivänä lähdimme pienestä myräkästä huolimatta päivälenkille tuonne lähirannikolle.

Mihinkä se Eetu nyt juoksi, kun ei ehtinyt samaan kuvaan kanssani.

Tuollahan se viilettää jo emännän jaloissa.

Taidanpa juosta tuonne isännän luokse.

Kotona me sitten odottelimme, että ilta pimenisi tarpeeksi, jotta pääsisimme iltaa juhlistamaan pihalle.

Päätimme pukeutua tämän erikoisen päivän kunniaksi hieman juhlavammin.

Hieman meinasi jo väsyttää tämä odottelu.

No vihdoinkin pääsimme polttelemaan tähtisädetikkuja.

Kylläpä se onkin hieno!

Nämä ovat paljon kivempia kuin ne paukkuvat raketit, joita monet koiristakin säikkyvät.

Varmaan nämä ovat linnuistakin paljon vähemmän pelottavia.