Jälleen ajeltiin tänne hienolle läheiselle hiekkarannalle lenkkeilemään.

Meinasimme istuutua rantapenkille tunnelmoimaan, mutta eipä se meitä kestänytkään.

Täällä on kyllä tilaa juoksennellakin.

Hiekkarantaa on silmänkantamattomiin molempiin suuntiin.

Ehdotin Eetulle, että pysytellään tänän kuivalla maalla, kun on sen verran viileämpää.

Samassa Eetu oli kuitenkin tuollaisella pienellä autiolla saarella, johon tuskin kuivin jaloin pääsee.

Jalat eivät kuulemma kastu, jos menee noin joutuin. Uskoskohan tuota?

Sisältäni alkoi suorastaan pulppuamaan laulu: Jos saaren minä saisin vaikka pienenkin........!

Eetu pyysi minua lopettamaan jo.

Eetu jatkoi kuitenkin samaa laulua, kun minä lopetin, ehkä se sittenkin oli kuulostanut niin hyvältä.