Pääsimme pitkästä aikaa käymään Hailuodon Sunikarin hiekkarannalla, ja syyskuusta huolimatta oli kesäisen helteistä. Eetu löysi meressä ajelehtivan kepin, ja minä vein sen isännälle.
Pian se lensi takaisin mereen ja Eetu säntäsi perään.
Minä olin tietysti jälleen vastassa.
Tämähän on minun pravuurihommiani.
Eetu taas vastaavasti on aaltoihin syöksyn mestari.
Pelkäämättä se syöksyi näinkin hurjiin vaahtopäihin.
Ja sieltä se löytyi.
Vauhdikas palautus tuli Eetulta jälleen.
Eipä tarvinnut minun kovinkaan kastella itseäni.
No, taisin kehaista hieman liian aikaisin.
Hurjaakin hurjempi syöksy taas perään.
Annahan tänne!
Mihin sinä nyt menet?
Eetu päätti houkutella minutkin kastautumaan.
Samapa se!
Enhän toki minäkään vettä pelkää.
Jälleen juostaa, jotta vesi roiskuu.
Tuohan se keppi jo hetkeksi tänne!
Taidanpa napata kiinni toisesta päästä.
Jospa pidetään välillä pienoinen tauko.
Kommentit