Kun isäntä viritteli tänään kevään ensimmäistä muurinpohjalettujen paistoa, tuli Simo-fasaani uteliaana katselemaan.

Isäntä tarjosi sille pähkinöitä, jotta se jättäisi meidän letut rauhaan.

Onneksi Simo tyytyikin niihin, ja lähti vatsa täynnä kauemmaksi.

Me pääsimme sitten aitiopaikalle, ja isäntä viritteli meille päivänvarjonkin suojaksi auringolta.

Siinäpä olikin kiva katsellaa lettujen valmistumista.

Mitähän nyt tapahtuu?

Sinne nousi taas uusi valmis lettu lautaselle.

Vielä näyttää taikinaa riittävän.

Nyt vihdoinkin taidetaan saada maistiaisia.

Kylläpä onkin herkullista.

Ei nuo kyllä aivan heti lopu kesken.

Kyllä on mahtavaa, että tämä kesä ja kesäpuuhat alkoivat näin varhain tänä vuonna.