Olimme juuri tarkistamassa pihalintujen ruokatilannetta, kun sinne ilmestyi kiireisen oloinen kaveri, joka kertoi olevansa lyhytkarvainen saksanseisoja, Piiparinen nimeltään, ja etsivänsä kanalintuja.

Opastimme hänet kanahäkillemme.

Piiparinen sanoi, ettei aivan tuollaisia kanoja tarkoittanut, vaan hän on erikoistunut metsäkanalintujen ilmaisemiseen seisomalla ja niiden noutamiseen.

Pääsimmekin sitten mukaan seuraamaan, kuinka tällainen etsiminen käytännössä tapahtuu.

Nyt hän sai luvan lähteä.

Kylläpä tuollaisilla koivilla pääsee lujaa.

Saapa nähdä löytyykö mitään?

Nyt hän taisi saada vainun.

Tuo taitaa olla se merkkiseisonta.

"Valitettavasti taisi lintu karata tällä kertaa, tai sitten se oli vanha haju, mutta toivottavasti ensi kerralla onnistaa."

Nyt me olemme harjoitelleet Piiparisen ohjeiden mukaan. Eetu yllätti aamulenkillä muutaman peltopyyn ojasta, ja ehti hetken jo seisoakin niille, mutta sitten ne lensivät tiehensä. Tänään löysimme hangesta jo kauan kateissa olleen kalkkunamme. Kyllä meistä vielä kanakoiriakin tulee, kunhan tarpeeksi treenaamme!