Ensimmäisenä onnistuimme tapaamaan perhoskoira Sirun emäntänsä Janeten kanssa ulkoilemassa.

Saimme kuulla, että tämä pikkuinen koira on kuulemma kokoonsa nähden hyvin vahva ja nopea, ja näitä on käytetty joskus jopa paimenkoirina ja pikkujyrsijöiden metsästykseen. Sirukin harrastaa emäntänsä kanssa varsin ahkerasti tokoa ja agilityä, ja on saanut jopa palkintojakin.

Parhaiten Siru viihtyy kyllä sylikoirana.

Eetukin olis niin mielellään tahtonut kokeilemaan tuota sylikoiran virkaa, ja ehdotteli sitä Janetelle.

Janette tuumasi kuitenkin, että ehkä Eetu oli siihen hieman liian iso ja painava.

Sirua hieman säälitti tuo Eetun nolostuminen, ja se ehdotti, että voitais kyllä vaihtaa hetkeksi osia.

Hyvinhän se Eetukin sopi sylikoiraksi ainakin näin tilapäisesti.

Taisi riittää kuitenkin pienempi tuokio näin ensimäisellä kertaa.

Onneksi isäntä suostui sitten kotona ottamaan meidät molemmat syliinsä telkkaria katsellessaan.

Tätä Sirulta oppimaamme harrastusta me jatkamme varmasti jatkossakin aina kun vaan avoin syli löytyy.