Pitihän sitä käydä välillä Korkeakoskeakin katselemassa.

Onneksi nämä portaat eivät ole vielä jäiset ja liukkaat.

Kivaa liikuntaahan tässä saa, sillä askelmia on riittämiin.

Emäntä tuli tietysti kameransa kanssa perästä.

Koskikin oli nyt parhaimmillaan, ja tosi mahtava katsella.

Emäntä huuteli tuolata alempaa meille jotain, mutta hänen äänensä häipyi kosken kohinaan.

Päätimme käydä lähempää kysymässä, mitä asiaa hänellä oli.

Ei kuulemma mitään tärkeämpää, oli käskenyt vain katsella kameraan.

Sitten kiipesimme samat portaat ylös.

Pääseeköhän tuo emäntä varmasti perästä?

Matkan varrella oli myös tällainen näköalatasanne.

Matka jatkui.

Nyt olemme jo ylhäällä ja tasaisella maalla, ja näkyy emäntäkin pysyneen perässä.