Eilen yritin taas houkutella isäntää heittämään frispiitä tai palloa, mutta hänen mielestään oli liian helteinen ilma sellaiseen touhuun. Hän haki vanhan uima-altaamme, ja laski siihen vettä, jotta voisin aikani kuluksi pulikoida siinä ja uitella vaikka kaarnalaivoja.

Ennen minua sinne ehti kuitenkin molskahtaa joku muu tutun näköinen kaveri.

Voi tuota onnetonta Repeä, ei hyvältä näytä. Taidan joutua taas kerran sen hengenpelastajaksi.

"Yritähän pysytellä pinnalla, niin tulen auttamaan!"

"Viehän Pietu se nyt niin kauvas, ettei heti ole uudestaan altaassa päällään!"

Mutta ennen kuin olin takaisin altaan luona, huomasin jo Repen taas sukeltavan pää edellä veteen.

"Mitä ihmettä sinä nyt meinaat, kun minua näin juoksutat ja hyppyytät?"

Nyt kyllä vien sen vieläkin kauvemmaksi.

Eipä auttanut sekään.

No nyt minä huomaan, että Repehän keksi minulle tällaisen kivan urheilulajin. Tässä saan juosta kyllikseni, eikä tule näin helteelläkään liian kuuma, kun joutuu välillä pulahtamaan raikkaaseen veteen.