Lopulta piti vieraidemme lähteä kotiin, mutta onneksi me pääsimme saattamaan.

Parin tunnin ajomatkan päästä olimme meille täysin uudessa paikassa, ja ihmeteltävää riitti tällaisessa rakennuksessa.

Kuljimme sitten pitkin kaikuvia tunneleita ja melkoisen määrän portaita, kunnes olimme vihdoin taas ulkona.

Siellä näkyi ihmisvilinän seassa muutama kiinnostava koirakaverikin, joita olisimme mielellämme jututtaneet, mutta kaikilla näytti olevan kiire.

Toki piti vieraille vielä hyvästit heittää,...

...vaikka mielenkiinto meinasikin karata aivan muualle.

Aisku meni äitinsä kanssa junaan, ja me palasimme takasin autolle.

Tulomatka meni melkoisessa pyräkässä jälleen yhtä kokemusta rikkaampana ja hieman haikein mielin.