Sunnuntaina oli isännän viimeinen kesälomapäivä. Onneksi sää kirkastui illaksi, jotta pääsimme vielä järvelle päättäjäisten viettoon onkimisen merkeissä.

Eipä niistä kaloista olis ollu niinkään väliä, mutta ahvenia sieltä nousi kuin nousikin isännän iloksi.

Minulla oli taas hieman haikea mieli, kun kuulin niiden potkivan tuolla kalasangossa, ja tiesin, etteivät ne pääse takaisin vapauteen.

Onneksi seuraavana tuli särki, joka lensi saman tien järveen.

Voi jukra mikä ahven! Ompahan isäntä ainakin silmin nähden tyytyväinen.

Minä taas ilahduin tästä lahnasta, sillä...

...tiesin sen molskahtavan pikapuoliin takaisin uimaan.

Harmi vaan, että nämä yhteiset veneilyhetket jäävät nyt paljon vähemmälle, kun isäntä on päivät pitkät töissä, ja emäntäkin osittain. Kait sitä pitää Likka-äiskän kanssa keksiä jotain aikansa kuluksi.