Menimme sitten sisälle, ja siellä tuli heti eteisessä vanha, kiltti Leevi-kissa meitä tervehtimään. Hänkin piti kovin tontusta, vaikka Leevi nyt taitaa olla kaikkien ystävä.

Kun paikalle tupsahti myös tuliluonteinen Petteri, minä katsoin parhaakseni poistua hieman kauemmaksi. 

Pian Mörrikin huomasi uuden tulokkaan. Silloin minä päätin olla hyvin hissukseen ja huomaamaton, vaikka Mörrin kanssa meillä kyllä on melko hyvät välit, mutta kun noista kissoista ei koskaan tiedä.

Onneksi itse Joulupukki tuli pelastamaan meidät siitä tilanteesta.

Tuossa Joulupukissa oli kyllä jotain tuttua, ja se vaikutti aika pieneltä, mutta onhan sillä tässä ennen Joulua vielä aikaa kasvaa ja lihoa.

Veera-irlis oli kyllä kasvanut melkoisesti viime näkemästä, mutta tunsi minut vielä oikein hyvin, ja sekin tahtoi kokeilla tonttulakkiani.

Tottakait tontun piti päästä myös herttaista Riina-irlistä jututtamaan. Taisi se katsella jo nykkumapaikkaakin, ja kieltämättä minäkin olin jo hyvin väsynyt.