Vihdoinkin meille laitettiin pelastusliivit, ja isäntä kokeili, että ne varmasti toimivat. Harmikseni hän ei kantanut meitä rantaan saakka, koska hänellä oli muutakin kuskattavaa.

Nyt selvisi noiden rattaiden käyttötarkoitus. Niillä kuljetetaan veneen moottoria ja akkua.

Odottelin korvat höröllä, millaisella metelillä tuo moottori oikein pärähtää käyntiin.

Onneksi se olikin hiljaista sorttia, joten tässähän saattoi keskittyä rauhassa matkan tekoon.

Siirryin hytin puolelle emännän viereen, joka pyöritteli ahkerasti rattia. Nyt olin hieman ymmälläni, että kumpihan tätä venettä oikein ohjaa, isäntäkö takaosasta vai emäntä edestä? Ehkä ne tekivät sitä yhteisvoimin. Samapa tuo on, kunhan joessa pysytään.

Alkoi tämä verkkainen matkanteko, liplattavat laineet ja ikkunan takana ohi lipuvat vihreät maisemat hieman raukaisemaan.

Niimpä nukahdin pehmeälle penkille Likka-äiskän viereen, ja näin unta aavoista ulapoista, ja heräsimme vasta omassa rannassa, kun ensimmäinen koeajo oli onnellisesti tehtynä.

Tuossa veneessä on kuulemma meille vielä pitkäksi aikaa projektia, kun sisätilat ovat pahasti kesken, vaikka se onkin jo yli 40v. vanha. Se on kait kokenut monenkinlaisia muodonmuutoksia elinaikanaan.    Laittakaa vaan lisää niitä nimiehdotuksia! Täytyy sanoa, että te Paula ja Vipsu osuitte tosi lähelle arvauksessanne!