Ei ne varmaankaan karhun jäljet sentään olleet, kun karhut ovat vielä nukkumassa. Ehkä siitä oli mennyt ilves...tai susi. Ainaki ne olivat aika pelottavan hajuiset jäljet, eikä tehnyt ollenkaan mieli lähteä niitä seuraamaan.

Miikan kanssa oli kiva katsella aamuisin lastenohjelmia.

Kerrankin sai loikoilla petaamattomassa sängyssä aamulla pitkään.

Mielenkiintoinen yhteinen harrastus oli myös pähkinöiden tutkiminen. Niiden kovat kuoret piti moukaroida ensin rikki, ja mikä parasta, sisuksista löytyi todellisia herkkupaloja.

Arvatkaapa, mitä tosi hienoa me sitten tehtiin ulkona lumesta porukalla.

Ensin piti lapioida muovisankoihin lunta.

Sitten se tiivistettiin hyvin painelemalla.

Sitten laadimme tarkan suunnitelman, eli kokonaisuus piti hahmottaa tarkkaan, sillä tämä oli erittäin tärkeä yhteinen urakka. Joko arvaatte?