Menimme lautalla taas tuonne jo ennestään niin tutulle tuulimyllyjen saarelle.
Kiva oli päästä tutkimaan miltä täällä näyttää tähän aikaan vuodesta.
Yritimme ensin hakea tuulensuojaa tästä hatarasta talosta.
Onneksi aurinko hieman lämmitti noista raoista.
Meren rannalle isäntä ja emäntä pukeutuivat talvikamppeisiin, mutta meillä oli omat konstimme pysyä lämpiminä.
Yritimmä olla mahdollisimman lähekkäin.
Likka-äiskä osasi lämmitellä näinkin varpaitaan.
Ja lintujahan me tietysti olimme tarkkailemassa, joten maastouduimme onneksi tänne kivien suojaan. "Ettehän erota meitä juurikaan noista kivistä?" Joten ei varmaan sitten linnutkaan erota.
Mutta sitten keksin, että tuulimyllyjähän ei varmaan koskaan palele. Siksiköhän ne pyörivät sitä nopeammin, mitä kovemmin tuulee.
Jospa minäkin kokeilisin! Mitenkähän saisin pääni pyörimään tuulimyllyn tavoin?
Tai näin: Huits, huits huits!
Kommentit