Eilen kun lädimme ensimmäiselle aamulenkille hentoisessa lumisateessa lähipellolle, siellä kuului melkoinen kalkatus.
Kyllä sieltä näkyi monenlaisia päitä ruohikosta joka puolelta.
Eetu katseli tarkempinäköisenä varovasti hieman ympäristöä.
Olihan siellä sekä meri- että metsähanhia.
Ehdotin, että ei olla huomaavinaankaan niitä. Näytetään vain hyvin pelottavaa naamaa, niin ne pysyvät kauempana.
Toki Eetu suostui siihen.
Minäkin yritin olla hurjan näköinen.
Taisi Eetukin hieman pelästyä minua.
Pian se muisti kuitenkin tilanteen ja otti samanlaisen ilmeen.
Kun pellolla hieman hiljeni, Eetu kävi tarkistamassa hanhitilannetta.
Olihan niitä siellä vielä muutamia ja joitakin naakkojakin.
Jatkoimme siis edelleen tätä hurjannäköistä leikkiämme, kun se osoittautui hyväksi suojaksemme.
Kommentit