Sunnuntaisella metsälenkillä tapasimme tällaisen uuden kaverin, joka oli myös lenkkeilemässä emäntänsä ja isäntänsä kanssa.

Siinä sitten esittäydyimme. Hän oli unkarinpaimenkoira eli mudi ja Föntti nimeltään.

Kehoitin näitä nuorempia poikia riehumaan ja juoksemaan vaan vapaasti keskenään. Minä voin käveleskellä aivan omaa vauhtiani.

Eipä niitä tarvinnut enempää usuttaa.

Pian oli täysi vauhti päällä.

Kivaa niillä näytti olevan.

Välillä kävi Föntti toki minuakin jututtamassa.

Lopulta piti kuitenkin jättää hyvästit tälle uudelle kaverille, mutta toivottavasti vielä joskus tavataan.