Pääsimme isännän mukaan puolukkametsään.

Hyvälle ne tuntuivat Eetullekin maistuvan, ja kyllä minäkin niitä hieman maistelin.

Voihan tuota!

Siinähän on komeita marjoja vaikka millä mitalla.

Pitää varmaanki mennä kertomaan isännälle tästä hyvästä marjapaikasta.

Mihinkähän saakka se isäntä on jo ehtiny. Eetu vakuutteli että kyllä se isäntä varmaankin itse marjansa löytää.

Kiipesimme korkealle kivelle tähystelemään, mutta isäntää ei näkynyt missään.

Huomautin Eetulle, että kannattaisi pitää isännästä parempaa huolta, kun täällä liikkuu kuulemma susiakin.

Onneksi löysimme isännän sitten aika pian.

Puolukoitakin hänellä oli kivasti kotiin vietäväksi.