Lähdimme tuossa ukkossateiden välissä tarkistamaan lähirannan vedenkorkeutta, ja Eetu aneli isäntää heittämää edes keppiä muutaman kerran.

Lensihän se sinne sitten ja myös Eetu perässä.

Siinä se oli seuraavaa heittoa odottelemassa.

Jälleen Eetun anova katse.

Pitihän minunkin hieman reippailla.

Sitten tultiin kohti rantaa ja isäntää.

Eipä saanut Eetu vieläkään kyllikseen.

Vesi vaan kohisi Eetun kiitäessä.

Ehkä tämä oli jo viimeinen kierros.

Eetu ei tainnut olla aivan samaa mieltä, mutta tulihan tässä toki veden korkeus mitattua oikein kepin kanssa.