Toissailtana pääsimme myrskyisestä säästä huolimatta rantaretkelle, ja Priima-neitikin oli mukana.

Yritimme vahtia tuota villiä kaveria parhaamme mukaan.

Priiman emäntä kyllä onneksi palkitsi makupaloin meitä tuosta hommasta.

Lopulta keli meni aivan mahdottomaksi.

Onneksi siellä on tämä kota, johon pääsimme suojaan.

Siellä sitten lämmiteltiin ja kuunneltiin tuulen huminaa.

Priima tutki kotaa tarkkaan.

Isäntäkin huolehti välillä sen paimentamisesta.

Onneksi sää välillä hieman kirkastui, jotta pääsimme ajelemaan kotia kohti.