Iltalenkillä merenrannassa löysimme tällaisen hauskan paikan.

Hetken kiskoimme vedestä poimimaani risun pätkää.

Sitten katselimme tätä mainioa kiveä, jolle keksimme heti sopivaa hyötykäyttöä.

Minä menin hakemaan isäntää, ja Eetu vahti, ettei kivi joudu hukkaan ja osaamme suunnata sitä kohti.

Sehän oli isännälle mitä parhain kamerateline merilintujen kuvaukseen, ja jopa kauniisti valkoisella maalattukin.

Hetken isäntä tähtäilikin sieltä ja sai kait monta hyvää otosta.

Käväisimme vielä vedenrajassakin, mutta emme saaneet tällä kertaa uimalupaa.

Oli kuulemma hieman liian kylmää.

Lisäksi oli kiire jo autolle.

Isäntä lupaili kuitenkin, että ehkä jonain lähi-päivänä pääsemme myös kahlailemaan.