Kun kävimme hieman pitemmällä ajelulenkillä, pysähdyimme välillä jaloittelemaan erääseen puistoon Kokkolan vanhankaupungin alueella.

Kurkistimme, mitä kummaa ääntä tuolta sillan alta oikein kuuluu.

Siellähän uiskenteli sinisorsia, joita ei meillä päin ole tänä kevättalvena vielä näkynyt.

Niitähän oli siellä vaikka kuinka paljon.

Päätimme kierää katsomaan niitä täältä rantapenkereeltä tarkempaa. Ajattelimme, että ne eivät ehkä säikähtäisi, jos liikkuisimme varovasti.

Tuskin ehdimme kovinkaan pitkälle, kun ne ihmeeksemme lensivätkin meitä vastaan.

Hieman jo hirvitti, kun niitä tuli sieltä vain lisää.

Mietimme jo, että pitäisikö lähteä pakoon.

Eivät ne kuitenkaan näyttäneet kovin vaarallisilta, vaan oikeastaa hyvin ystävällisiltä.

Jäimmekin sitten juttelemaan niiden kanssa hetkeksi, ja ne suorastaan piirittivät meidät ja kaakattivat rauhallisesti. Valitettavasti meillä ei ollut oikein yhteistä kieltä, mutta hyvinhän tämä kanssakäyminen muuten sujui.

"Heippa linnut! Ehkä taas joskus tavataan, ja varaamme sitten teille jotain hyvää syötävää tuliaisiksi."