Nyt lähdimme uudestaan etsimään sitä lumen alle kadonnutta lenkkipolkuamme tuolta lähipellolta. Isäntä otti avukseen lumikengät.

Eetu vainusi polun paikan tarkan kuononsa avulla ja merkkasi sitä juoksemalla edestakaisin edellämme.

Taisipa Eetu tehdä huvikseen välillä harhapolkujakin, kun me olimme sen verran hitaampia.

Hyvinhän tämä onnistui, kun nyt oltiin melkein jo tuolla isommalla uralla, eikä kukaan ollut humpsahtanut syvemmälle hankeen.

Täällä Eetu kokeili kävellä jopa penkkoja pitkin.

Eetusta tulis varmaan vaikka nuorallatanssija, kun sillä on niin hyvä tasapainoilutaito.

Minä kyllä pysyn mieluummin tällä tukevammalla alustalla.

Kotimatka meni sitten vieläkin paremmin, kun siinä oli jo yhdet valmiiksi poletut jäljet. Nyt tästä tuli taas kunnon polku seuraaviakin kertoja varten.