Olipa taas sopiva iltalenkkikeli tuolla rannikon tuntumassa, ja joku ystävällinen henkilö oli ajanut meille kantavan polunkin sinne.

Emäntä lupasi meidän täällä hieman juoksennella ja leikkiä vapaasti, kun hän keskittyy maisemien ja auringonlaskun kuvaamiseen.

Kyllähän se meille sopi oikein hyvin.

Hetken kuluttua aloimme katselemaan, että mihin saakka se emäntä oikein vaelsi.

Ei kait se mennyt huomaamattamme takaisin rantaan ja autolle isännän luo?

Ehkä on parempi odotella vain hetki tässä.

Tulihan se sieltä lopultakin.

Nyt sitten vielä varmistetaan, että isäntä odottelee meitä tuolla auton luona, jotta päästään kotimatkalle.