Aamulla varmistimme ensin taas ikkunasta, voimmeko lähteä lähiniitylle lenkille. Onneksi kurjet olivat tuolla kauempana metsän reunassa.

Eetu juoksi katselemaan niitä hieman lähempää.

"Tule vaan Pietu tänne! Eivät ne niin vaarallisilta näytä."

Minä kuitenkin pysyttelin isännän jalkojen takana kaiken varalta, kun isäntä kuvasi niitä.

"Tule Eetu katsomaan, kuinka isot jalat niillä on!"

Tuossa on vertailukohteeksi meidän ja kurkien jalanjälkiä. Noilla valtavilla varpailla jos ne potkaisevat, niin se kyllä sattuu.

Minä kuljen ainakin täällä heinikon suojassa, etteivät minua huomaa.

Eetukin totesi, että parempi on sittenkin juosta lähemmäksi kotia.

Täältä kumpareelta niitä on kiva taas seurata.

Siellä näyttää olevan kurkien seassa myös pari joutsenta ja muutamia hanhia.