Tänään kun menimme Tauvoon meren jäälle, laitoimme isännän varmuuden vuoksi remmien päähän, koska täällä oli nyt  monenlaisia vaaroja ja isäntä on mielestämme niin syötävän hyvännäköinen.

Isot merilokit taistelivat kaloista.

Myös neljä merikotkaa liiteli yläpuolellamme. Onneksi niilläkin oli kalaa saaliinaan, joten jättivät meidät sitten rauhaan.

Meilläkin tuli siellä nälkä, ja lähdimmekin rantaan tulille.

Hyvinhän se näytti nuotio syttyvän, kun oli kuivia puita tarjolla.

Aivan tähän tulen lämpöön meinattiin nukahtaa.

Sitten tuli kuonoihimme makkaran tuoksu.

Toivottavasti noista jää meillekin.

Emäntä joi kahvia ja söi voileipää odotellessa.

Nyt ehti isäntäkin syömään.

Toivottavasti hän muistaa ne meidänkin eväät!

Löytyiväthän ne lopultakin!

Täällä ulkona maistuu kyllä ruoka aina mitä parhaiten.