Eilen oli juuri sopivasti kaunis, sininen hetki, kun menimme merenjäälle iltalenkille.

Täällä on runsaasti tilaa juosta. Eetu teki mielellään omiakin jälkiä koskemattomaan hankeen.

Välillä hieman kisailtiinkin.

Jokohan pitäis kääntyä takaisin?

Vaikka eipä meillä mitään kiirettä ole.

"Hei, katso Pietu!"

"Isäntä kiipeää tuonne jäävuorelle. Mennäänkö mekin?"

"Mennään vaan."

Täältä oli kiva katsella tuota punertavaa viivaa tuolla horisontissa. Ehkä siellä jossain Ruotsin puolella paistoi vielä aurinko.

Kyllä täällä on kaunista ja hiljaista.

Toiset lähtivät jo rantaa kohti.

Minä jäin vielä hetkeksi istumaan ja mietiskelemään, mutta lähdin sitten kutsuhuutojen kaikuessa muiden perään.