Käväisimme taas auringonlaskun aikaan merenrannassa lenkillä. Kun isäntä tahtoi mennä välttämättä rannan jäälautoille, päätimme pitää häntä turvaremmeissä.

Eiköhän tämä jo riitä, kun on niin liukasta.

No nyt hän pyrkii vieläkin pidemmälle, vaikka kuinka yritämme jarruttaa.

Nyt olemme kyllä jo tarpeeksi lähellä sulaa merta.

Vielä piti antaa hieman isännälle periksi, ja mennä reunaa kohti.

Pitihän se arvata, että tästä ei hyvä seuraa! Nyt isäntä on kontillaan.

"Pidähän kiinni, niin me autetaan sinut rantaan!"

Kylläpä hän tuleekin keveästi perässä.

No, remmit tietysti irtosivat hänen kädestään.

Toivottomalta näytti tuo ylös nouseminen.

Menimme sitten takaisin.

Vannotimme sitten, että hän pitää lujasti nyt remmeistä kiinni.

"Nyt pysyt isäntä  kaukana tuolta rannasta, jotta me Eetun kanssa voidaan hieman leikkiä kahdestaan tuolla keppileikkejämme!"