Kuv. Minna Lappi
Eräänä päivänä Raahen reissullamme tapasimme kaksi hyvin ylvään ja arvonsa tuntevan näköistä koiraneitokaista, jotka esittäytyivät Peppiksi ja Piksuksi, ja kertoivat rotunsa olevan show show eli kiinanpystykorva.
Ehdotimme tytöille pientä juttutuokioa, jotta voisimme haastatella näitä leijonaharjaisia kaunottaria hieman joulukalenteriamme varten. Iloksemme Piksu ja Peppi suostuivat siihen.
Rotu on kuulemma yksi maailman vanhimmista ja peräisin Kiinasta jo ainakin parin tuhannen vuoden takaa, jolloin niitä on käytetty ainakin sotakoirina ja metsästykseenkin, ja joskus jopa vetokoirina.
Nykyään show showt ovat enimmäkseen seurakoiria, jotka vahtivat kotia ja harrastavat näyttelyitä ja muuta mukavaa.
Kerroimme tytöille hieman myös omasta rodustamme. Eetu innostui kehumaan seikkailujamme ehkä hieman liikaakin.
Kiittelin tyttöjä seurasta ja mielenkiintoisesta juttutuokiosta. Toivotin hyvää jatkoa ja ehdottelin joskus uuttakin tapaamista.
Sinne he jäivät katselemaan peräämme, kun huiskutimme heille hännällämme vielä kauempaa hyvästit.
Samassa huomasimme, jotain hyvin erikoista, kun Peppi haukotteli. Hänellä oli sininen kieli. Päättelimme sen johtuvan heidän siniverisyydestään. Emme kuitenkaan palanneet enää utelemaan asiaa.
Kotona Eetu esitteli minulle hämmästyksekseni sinistä kieltään. Ehkäpä tuo siniverisyys oli sittenkin tarttuvaa.
Minäkin tunsin suussani tapahtuvan jotain erikoista.
Olimmekohan mekin nyt jotain aatelisia, vai johtuikohan tämä vain juuri nauttimastamme mustikkarahkasta.
Kommentit